Raskauden ehkäisy ja keskeyttäminen

Vastuullisen raskauden ehkäisyn perusedellytys on riittävä tieto eri ehkäisymenetelmistä sekä sopivan ehkäisymenetelmän saatavuus ja siihen liittyvät terveyspalvelut.

Myös teini-ikäisillä on oikeus luottamuksellisiin ehkäisypalveluihin. Hyvin nuoria tulisi rohkaista keskustelemaan asiasta vanhempiensa tai jonkun muun aikuisen kanssa, mutta tämä ei saa olla edellytys ehkäisyneuvonnan ja -palvelujen antamiselle.

Lääkärin käsitellessä raskauden keskeyttämistä koskevia kysymyksiä asiaan vaikuttavat myös hänen omat eettiset periaatteensa. Tämä ei kuitenkaan saa vaarantaa potilaan perusoikeuksia ja potilas on tarvittaessa ohjattava toiselle lääkärille.

RASKAUDEN EHKÄISY

Maailman lääkäriliiton (WMA) perhesuunnittelua koskevassa suosituksessa sanotaan, että vanhemmilla on oikeus vapaasti ja vastuullisesti päättää sekä lastensa lukumäärästä että ajoituksesta. Tämä periaate on tullut maailmassa laajasti hyväksytyksi ja se on eettisenä perustana suhtautumisessa raskauden ehkäisyyn.

Ehkäisymenetelmää valittaessa on huomioitava ainakin seuraavat tekijät: raskauden ehkäisy, seksitautien ehkäisy ja pahan mielen ehkäisy. Keinovalikoimaan kuuluvat näin ollen ehkäisymenetelmän ja kondomin lisäksi myös järjen käyttö ja riskitilanteiden välttäminen. Raskauden ehkäisy on osa seksuaaliterveyspalveluja.

Ehkäisymenetelmät vaikuttavat eri tavoin. Hormonaalinen ehkäisy, myös jälkiehkäisy, vaikuttaa pääasiallisesti estämällä munasolun kypsymistä ja ovulaatiota sekä/tai siittiöiden pääsyä kohdunkaulan liman läpi. Kohdunsisäiset ehkäisymenetelmät voivat myös estää hedelmöittyneen munasolun kohtuun kiinnittymisen. Kaikki nämä menetelmät  hormonaalinen jälkiehkäisy mukaan lukien  estävät naisen raskauden alkamista eli ne eivät ole verrattavissa raskauden keskeytykseen.

Mitä laajempi ehkäisymenetelmien valikoima on ja mitä helpommin ne ovat saatavissa, sitä paremmin raskauden ehkäisy toteutuu ja keskeytysten määrä vähenee. Vastuullisen perhesuunnittelun perusedellytys on riittävä tieto ehkäisymenetelmistä sekä eri menetelmien terveysriskeistä ja terveyshyödyistä. Tämän tiedon antaminen ja potilaalle parhaiten sopivien menetelmien kartoittaminen on lääkärin velvollisuus; ehkäisytarpeen harkinta ja menetelmän valinta on asiakkaan asia. Ehkäisyneuvontaa antavalla lääkärillä ja hoitajalla tulisi olla riittävä ymmärrys nuoruusikäisen kehityshaasteista ja seksuaalikehityksestä. Ehkäisymenetelmää valittaessa tulisi selvittää asiakkaan mahdollisuudet hankkia valmiste ja suosia valmisteita, joihin asiakkaan talousresurssit varmasti riittävät.

Myös teini-ikäisillä on oikeus ehkäisyä koskeviin luottamuksellisiin keskusteluihin ja palveluihin, ja tätä heidän oikeuttaan on syytä kunnioittaa. Potilaslaki edellyttää, että jos alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen tai muulle lailliselle edustajalleen. (Ks. Potilaan juridiset oikeudet ja lääkärin velvollisuudet)

Hyvin nuoria tulisi kuitenkin rohkaista keskustelemaan asiasta vanhempiensa tai jonkun muun aikuisen kanssa, mutta tämä ei saa olla edellytys ehkäisyneuvonnan ja -palvelujen antamiselle. Yhdysvaltalaiset tutkimukset samoin kuin kotimaiset kokemukset osoittavat, että 13-vuotiaana tai sitä nuorempana aloitetuissa yhdynnöissä kyseessä on usein ollut tahdonvastainen tapahtuma. Lääkärin tulee siis muistaa arvioida mahdollista lastensuojelun tarvetta näissä tilanteissa. Keskusteluissa nuoren kanssa lääkärin on osoitettava olevansa luottamuksen arvoinen, jotta vaikeistakin asioista voidaan puhua (Ks. Lapsi ja nuori potilaana).

POTILASTAPAUS

16-vuotias tyttö hakeutui ehkäisyneuvolaan toiveenaan aloittaa hormonaalinen ehkäisy. Tyttö seurusteli ikäisensä pojan kanssa ja ehkäisy oli hoidettu kondomilla. Tytön perhe ei hyväksynyt poikaystävää, eikä seurustelua. Tyttö sai ehkäisyneuvolasta e-pillereiden aloituspakkauksen. Äiti löysi pilleripaketin tytön tavaroista ja takavarikoi sen samalla ehdottomasti kieltäen niin pillereiden käytön, kuin seksin ja seurustelunkin. Tyttö hakeutui uudestaan ehkäisyneuvolaan ja sai uuden pilleripaketin ja reseptin. Aloituspakkauksen päätyttyä tyttö joutui toteamaan, ettei hänellä tai poikaystävällä ole rahaa hankkia lisää lääkettä apteekista. Pian tämän jälkeen tyttö tuli suunnittelemattomasti raskaaksi. Hän hakeutui samaiseen ehkäisyneuvolaan keskustelemaan, miten toimia. Keskeytys tuntui ainoalta vaihtoehdolta niin tytöstä kuin poikaystävästäkin. Neuvolasta kannustettiin kertomaan tilanteesta vanhemmille. Tytön äiti oli alkujärkytyksen jälkeen tyttärensä tukena, suhtautui myötämielisesti ehkäisyn uudelleen aloittamiseen ja kustansi pillereiden hankinnan.

RASKAUDEN KESKEYTTÄMINEN

Asianmukaisen ehkäisyn avulla raskauden keskeyttämisen tarvetta voidaan vähentää. Maailmassa tehdään arviolta 30?55 miljoonaa raskauden keskeytystä vuosittain. Näistä yli puolet suoritetaan lääketieteellisesti turvattomissa oloissa, yhteiskunnissa, joissa raskauden keskeyttäminen ei lain mukaan ole sallittua. Kokemukset osoittavat, että vaikka raskauden keskeyttäminen kielletään lailla, sitä kuitenkin tehdään. Maissa, joissa seksuaalivalistus ja raskauden ehkäisypalvelut ovat helpoimmin saatavilla, raskauden keskeytysten lukumäärä on alhaisin.

Yhteiskunnissa, joissa raskauden keskeytys on luvallista, laki yleensä sallii keskeyttämisen tietyin edellytyksin säädöksissä määriteltyyn raskauden vaiheeseen saakka. Lääkäri arvioi lain raskauden keskeyttämiselle asettamat edellytykset, ja nainen itse päättää, haluaako hän raskautensa jatkuvan vai ei.

Suomen laki raskauden keskeyttämisestä (239/1970) on Euroopan tiukimpia, monissa maissa ei enää vaadita mitään varsinaisia syitä esitettäväksi. Useimmiten meillä vedotaan lain 1 §:n 2 kohtaan ”Raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää, kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomion ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus”. Hieman liian rajoittavasti on puhuttu ”sosiaalisista syistä”. Alaikäiseltä ei vaadita vanhempien tai huoltajan lupaa.

Suomessa laki sallii raskauden keskeyttämisen 12 ensimmäisen raskausviikon aikana ja Valviran luvalla sen jälkeenkin 20. raskausviikkoon asti. Jos raskaus keskeytetään sikiön sairauden takia, tarvitaan aina Valviran lupa. Näillä niin sanotuilla sikiöindikaatioilla on mahdollista suorittaa keskeytys vielä 24. raskausviikon loppuun mennessä, jos sikiöllä on luotettavalla tutkimuksella todettu vaikea kehityshäiriö.

Suomessa raskauden keskeytyksistä suurin osa tehdään ennen kahdettatoista raskausviikkoa (92 % vuonna 2010). Niin sanottuja myöhäisiä keskeytyksiä tehdään vähän, vuonna 2010 tehdyistä aborteista yksi prosentti tehtiin raskauden keston ollessa 20–24 raskausviikkoa.

Jokaisen raskauden keskeyttämistä hakevan naisen tulisi saada asiallista, tukea antavaa neuvontaa, jossa otetaan huomioon hänen elämänolonsa. Tällainen neuvonta ei syyllistä keskeytyksen hakijaa ja se jättää ratkaisun raskauden keskeyttämisestä hakijan itsensä tehtäväksi. Naisella tulisi olla myös mahdollisuus saada keskusteluapua aborttikokemuksen työstämiseen. Ehkäisyneuvonta on pakollinen osa raskaudenkeskeytystoimintaa. Erityisesti on otettava huomioon pitkävaikutteiset ehkäisymenetelmät kuten kapseli ja kierukka, jos raskauden alkamisen taustalla on ollut vaikeus toteuttaa luotettavaa ehkäisyä esimerkiksi kondomin tai ehkäisypillereiden avulla.

Suurin osa keskeytyksistä tehdään Suomessa nykyisin lääkkeellisesti. Etiikan tai oikeuden näkökulmasta lääkkeellinen tai kirurginen keskeytys eivät eroa toisistaan.

Lääkärin käsitellessä raskauden keskeyttämistä koskevia kysymyksiä asiaan vaikuttavat myös hänen omat eettiset periaatteensa. Hän saattaa nähdä ristiriitaa raskauden keskeytyksen ja elämän kunnioittamisen periaatteen välillä. Lääkärillä on oikeus toimia vakaumuksensa mukaisesti, mutta tämä ei kuitenkaan saa vaarantaa potilaan oikeutta saada tarvitsemaansa hoitoa, ehkäisyä tai raskauden keskeytystä.

Raskauden keskeytys tehdään Suomessa Valviran tähän tarkoitukseen hyväksymissä keskeyttämissairaaloissa. Julkisessa terveydenhuollossa raskauden keskeytys kuuluu lääkärien virkavelvollisuuksiin, mikä lääkärin tulee ottaa huomioon erikoisalan valinnassa ja työhön hakeutuessaan. Myös perusterveydenhuollossa lääkäri voi joutua ottamaan kantaa keskeytyksiin. Jos lääkärin vakaumus ei salli sitä, että hän osallistuu millään tavalla raskauden keskeytyksen järjestämiseen, asia tulisi pyrkiä hoitamaan työnjohdollisin ja kollegiaalisin keinoin.

LISÄTIETOJA

Sannisto T, Kuortti M, Kuukankorpi A, Niitty S. Raskauden ehkäisyn aloitus ja seuranta. Duodecim 2012;128(12)1265–72.
www.valvira.fi/luvat/raskauden_keskeyttaminen

© Suomen Lääkäriliitto