Matkalääketiede

Lisätietoja

Arja Burgos
erityispätevyystoimikunnan sihteeri

Toiminnot

Matkalääketieteen erityispätevyyden suorittanut lääkäri osaa muun muassa arvioida matkailuun liittyvää epidemiologiaa ja ennaltaehkäiseviä toimia, diagnosoimaan ja hoitamaan matkalta palanneen henkilön terveysongelmia sekä arvioimaan maahan- ja paluumuuttajien terveysongelmia.


Hyväksytty Lääkäriliiton hallituksessa 9.6.2017.

1. Tausta / Perustelut

Suomalaisten matkailu on lisääntynyt. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta matkustaa vuosittain maamme rajojen ulkopuolelle, neljännes useita kertoja vuodessa. Terveysriskien yleisyys riippuu paitsi matkailijan yksilöllisistä tekijöistä myös matkustuskohteesta ja -tavasta sekä matkan kestosta (Hill 2000). Matkaterveyden edistäminen ehkäisee yksilö- ja yhteiskuntatasolla tartuntatautien leviämistä (Gezairy 2003), tapaturmien ilmaantumista sekä muita matkailuun liittyvien terveysriskien ja sairauksien hoidosta aiheutuvia kuluja. Jokaista 100 000 matkailijaa kohden arvioidaan olevan yksi kuolemantapaus ja noin 300 joutuu sairaalahoitoon. Kardiovaskulaarisairaudet ovat suurin syy matkailijoiden kuolemiin ulkomailla ja onnettomuudet ovat kuolinsyynä yleisempiä kuin kotimaassa (Lunetta 2010). Hiv on monessa suomalaisten suosimassa matkakohteessa huomattavasti yleisempi kuin Suomessa. Hiv-tartunnoista yli 60 prosenttia heteroseksissä saaduista tartunnoista on viimeisen viiden vuoden aikana ulkomailla saatuja ja miesten välisen seksin tartunnoissa lähes 50 prosenttia. (Tilastokeskus 2012, WHO 2013, Steffen ym. 2008, Liitsola ym. 2012)

Matkailuun liittyviä terveysriskejä on pyritty ehkäisemään erilaisten kansainvälisten ja kansallisten ohjeistusten avulla. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto ovat kehottaneet kaikkia kuntia järjestämään matkalääketieteen palvelut osana perusterveydenhuollon palveluita. Matkalääketieteellisen neuvonnan järjestäminen kunnissa toteutuu vaihtelevasti. Alan asiantuntemus terveyskeskuksissa on ollut häviämässä. (Hansson ja Melkas 2008.) Matkailijoiden neuvonnan sisällyttäminen perusterveyden-huollon palveluihin lisää matkalääketieteen koulutuksen tarvetta. Matkaterveyden edistämistä on pyritty turvaamaan lain tasolla muun muassa tartuntatautilain, kansanterveyslain ja valmismatkalain avulla. Matkalääketieteen koulutusta ei ole kuitenkaan järjestelmällisesti tarjolla Suomessa. Matkalääketieteen opetus on monitieteellistä, eikä se ole mahtunut tiedekuntien opetusraameihin. Nykyisin matkalääketiedettä harjoitetaankin eri terveydenhuollon yksiköissä hyvin kirjavin käytännöin ja paikoitellen asiantuntemus on hyvin puutteellista ja voi johtaa jopa matkailijan terveyden vaarantamiseen. Matkalääketieteen erityispätevyyden suorittanut lääkäri voisi toimia myös johtajana nykyiset kuntarajat ylittävässä organisaatiossa, joka tarjoaisi matkaterveyden palveluja sekä suoraan asiakkaille maakunnallisissa kaupunkikeskuksissa että etäkonsultaatiopalveluina terveydenhoitoalan ammattilaisille. Tällaisessa toimintakeskuksessa työskentely pätevöittäisi myös uusia erityispätevyyden hakijoita.

2. Kansainvälisiä tahoja, jotka järjestävät koulutusta / pätevöitymistä

Matkalääketieteen kansainvälisenä keskusjärjestönä toimii International Society of Travel Medicine (ISTM), joka järjestää kansainvälisiä alan kokouksia ja koulutusta. Se järjestää myös alan tutkinnon, nk. Body of Knowledge-testin, jonka tarkoituksena on asettaa osaamistaso joka toimisi edellytyksenä alan ammattilaisten toiminnalle. Pätevyystesti vaaditaan uusittavaksi 10 vuoden välein. ISTM tekee myös ohjeistuksia.

Skotlannissa Glasgow’ssa toimii matkalääketieteellinen tiedekunta (Faculty of Travel Medicine, RCPSG, Royal College of Physicians and Surgeons of Glasgow), joka järjestää vuoden mittaisia kansainvälisiä matkalääketieteen kursseja. Kurssin ja lopputentin suorittamalla saa matkalääketieteen diplomin. Tiedekunta toimii myös kansainvälisesti aktiivisesti: se julkaisee matkalääke-tieteellistä lehteä ja järjestää kokouksia. Tiedekunnan jäseninä (member) ja opettajina (fellow) on monien Euroopan maiden (myös Suomen) matkalääketieteen edustajia. Glasgow’n matkalääketieteen tiedekunnan kanssa yhteistyössä toimii myös yhteis-pohjoismainen Nordic Initiative for Travel Medicine Education ( NITME) -hanke joka järjestää puolen vuoden kestoista peruskurssia (kaksi 2 päivän lähityöjaksoa, muu osa etätyöskentelynä) vuosittain Pohjoismaisille alasta kiinnostuneille terveydenhuollon ammattilaisille. Ensimmäinen kurssi järjestettiin 2012–2013 ja seuraava kurssi on suunnitteilla. Tämä kurssi huomioi myös pohjoismaisten matkailijoiden erityispiirteitä ja pohjoismaisia ohjeistuksia. Kurssin suorittanut saa todistuksen.

Swiss Tropical Institute (STI) on Sveitsissä toimiva trooppisten tautien keskus, joka toimii paitsi omassa maassaan myös laajemmalti Euroopassa trooppisten tautien osaamiskeskuksena. STI toimii myös keskuslaboratoriona, Suomesta lähetetään tietyt trooppisten tautien laboratoriotutkimukset sinne tehtäväksi. STI järjestää matkalääketieteen kurssimuotoista koulutusta ja kurssin ja lopputentin suorittamisesta saa pätevöitymisosoituksena STI:n matkalääketieteen diplomin.

3. Tavoitteet

Matkalääketieteen erityispätevyyden luominen edistää sekä matkalääketieteen koulutuksen että matkailijoiden saaman neuvonnan ja hoidon systematisoimista ja laadun kohottamista ja takaamista.

Erityispätevyyden suorittanut kykenee:

  • arvioimaan matkailuun liittyvää epidemiologiaa ja ehkäiseviä toimia
  • suorittamaan riskinarvion, mukaan lukien perussairauksien riskinarvio, ja antamaan neuvontaa, lääkkeitä ja rokotussuunnitelman lähtevälle matkaajalle
  • diagnosoimaan ja hoitamaan matkalta palanneen terveysongelmia
  • kouluttamaan matkailijoiden neuvontaa antavia henkilöitä
  • vastaamaan matkailijoiden neuvonnan laadusta varmistamalla, että neuvontaa antavilla on riittävät tiedot ja kykenee johtamaan matkailijoita neuvovaa ja rokottavaa yksikköä
  • arvioimaan maahan- ja paluumuuttajien terveysongelmia

4. Erityispätevyyden osa-alueet

  1. Matkailuun liittyvien ongelmien epidemiologia
    • yleiset ja tärkeät matkoilla hankitut taudit
    • muut matkailuun liittyvät terveysongelmat
    • kohdealueiden terveysongelmien kirjo
  2. Lähtevän matkailijan yksilöllinen riskin arviointi ja neuvonta (pitää sisällään myös esim. perussairauksien ja ikääntymisen huomioonottaminen matkalla)
  3. Matkalääketieteeseen liittyvät lääkevalmisteet
    • rokotteet
    • lääkkeet
  4. Matkailijan terveysongelmien ei-lääkkeellinen ehkäisy
  5. Matkavakuutukset
  6. Matkan aikaisten terveysongelmien ratkaisu
  7. Palaava matkailija:
    • matkan jälkeiset terveysongelmat
    • trooppiset taudit
  8. Maahan- ja paluumuuttajien terveysongelma

Käytännön harjoittelun tulee sisältää sekä matkaa edeltävää riskinarviota ja neuvontaa sekä matkan jälkeen esiintyvien terveysongelmien ratkaisua, eli matkalääketieteen termeillä sekä pre- että post travel -palvelua.

5. Toteutus

5.1. Pohjakoulutus

Soveltuva erikoislääkärin tutkinto, joka voi olla esimerkiksi sisätaudit, lastentaudit, infektiosairaudet, yleislääketiede ja työterveyshuolto, kliininen mikrobiologia, kirurgia tai geriatria. Tästä voidaan poiketa erityistapauksissa, esimerkiksi yleislääketieteessä, jos henkilö pystyy osoittamaan tietojen ja taitojen kertymisen muulla tavoin (toimikunta arvioi työkokemuksen, erityispätevöityjä ottaa yhteyttä toimikuntaan siinä vaiheessa, kun alkaa kerätä pätevyyttä).

5.2. Käytännön palvelu

Käytännön palvelua vaaditaan vähintään kaksi vuotta:

  • palvelujen pitää olla suoritettuina erityspätevyyden hakemista edeltävän 10 v. aikana
  • tapauskohtaisesti voidaan hyväksyä myös ulkomailla suoritettua käytännön palvelua
  • käytännön palvelusta on annettava selvitys, johon sisältyy erittely pre- ja post travel -tapausten osuudesta

Käytännön palveluksi hyväksytään työskentely:

  • terveyskeskuksissa ja yksityisillä lääkäriasemilla, joissa annetaan neuvontaa ennen matkalle lähtöä ja/ tai otetaan vastaan matkalta palaavia, matkan aikana tai sen jälkeen sairastuneita
  • matkailijoiden sairastapauksia hoitavissa vakuutusyhtiöiden palveluorganisaatioissa (korkeintaan 12 kk)
  • sairaaloissa, joissa hoidetaan matkan jälkeisiä sairauksia ja terveysongelmia (korkeintaan 18 kk)

Jos työskentely ei ole täyspäiväistä, selvitys matkalääketieteeseen käytetystä ajasta ja potilasmäärästä portfolio-tyyppisesti. Vaihtoehtona on:

  • pre- ja post travel -tapausten listaaminen oppimisportfolioon
  • työssä oppiminen; oppimispäiväkirja: oppimispäiväkirja koko ajalta, johon kirjataan hoidetut tapaukset (vaadittu lukumäärä 200/ pre- ja post travel)
  • virtuaaliset potilastapaukset
  • työskentely kehitysmaassa sisällön mukaan (korkeintaan 6 kk)
  • aihepiirin tutkimustyö (korkeintaan 6 kuukautta)
  • maahanmuuttajien terveysongelmien hoito (korkeintaan 6 kk)
  • järjestötoiminta soveltuvin osin (korkeintaan 2 kuukautta)

Korkeintaan 6 kk käytännön palvelua voidaan korvata teoreettisilla opinnoilla.

5.3. Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus vähintään 60 tuntia

  • ulkomaiset matkalääketieteen kurssit: mm. NITME, ISTM, Swiss Tropical Institute
  • matkalääketieteen kongressit esim. CISTM, NECTM ja trooppisten tautien kongressit sekä aiheeseen liittyvät sessiot muissa kongresseissa, esim. IDSA, ESPID, PIDSA, ECCMID, ICAAC
  • ulkomaiset trooppisten tautien kurssit tai vastaavat soveltuvin osin
  • kotimainen kurssimuotoinen koulutus: matkalääketieteen kurssit (mm. Lääkäri-tapahtuma Helsingin Messukeskuksessa), soveltuvin osin: trooppisten tautien kurssit, kehitysmaalääketieteen kurssi, Global Health- kurssi
  • luentojen ja kurssien pitäminen 20 tuntia
  • ohjeiden, oppikirjojen ja katsausten kirjoittaminen 20 tuntia     
  • kirjallisuuteen perehtyminen korkeintaan 10 tuntia, sisältää seuraavat teokset:

KIRJALLISUUS

  1. Matkailijan terveysopas. Kainulainen K, Pekkanen E, Turtiainen P, toim. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat
  2. CDC health information for international travel 2014 (The yellow book). Oxford: Oxford University Press, viimeisin painos.
  3. WHO. International travel and health. Vaccination requirements and health advice. Geneve: WHO, viimeisin painos.
  4. Principles and Practice of Travel Medicine. ed. Zuckerman J. Wiley-Blackwell, viimeisin painos.
  5. Travel Medicine, 3rd edition.  eds. Keystone J, Kozarsky P, Freedman D, Nothdurft H, Connor B. Elsevier, viimeisin painos.
  6. Lecture Notes: Tropical Medicine, sixth edition, eds. G. V.Gill, Nick Beeching, Blackwell Publishing Ltd, 2009.
  7. Tropical Diseases in Travelers, ed. Eli Schwartz. Wiley-Blackwell, Oxford, viimeisin painos.

5.4. Tentti tai ISTM:n tentti

Kotimainen tentti järjestetään vähintään parillisina vuosina keväisin; ISTM tentti on järjestetty parittomina vuosina kansainvälisen CISTM kokouksen yhteydessä. Erityispätevyystoimikunnasta voi tiedustella seuraavaa mahdollista tenttipäivää. Tenttitilaisuudet järjestetään Lääkäriliiton tenttitilaisuuksien yhteydessä. https://www.laakariliitto.fi/koulutus/erityispatevyydet/kuulustelut/ Tentittävä kirjallisuus on mainittu osiossa 5.3.

6. Kouluttajat

Kouluttajina toimivat suomalaiset ja ulkomaiset matkalääketieteen asiantuntijat.

7. Ohjelman vastuutaho ja erityispätevyysasioiden käsittely yhdistyksessä

David Livingstone -seuran matkajaos nimeää kolmen vuoden välein Matkalääketieteen erityispätevyystoimikunnan, jossa on 6–10 jäsentä. Mukana oltava ainakin 1 dosentti. Jatkossa toimikunnan jäsenillä on oltava matkalääketieteen erityispätevyys.  Jäsenet valitaan edustamaan monipuolisesti kohdealan eri tahoja, joita ovat: David Livingstone -seura, infektiolääkärit, yleislääkärit, maahan- ja paluumuuttajien terveydenhuolto, työterveyslääkärit, lastenlääkärit, kirurgia, matkavakuutusasiantuntemus, Helsingin yliopisto ja THL. Toimikunta ensimmäiseksi kolmivuotiskaudeksi (2017–2020) on nimetty. Matkajaoksen yhdyshenkilönä ja toimikunnan ensimmäisenä sihteerinä toimii yleislääketieteen erikoislääkäri Arja Burgos.

Matkalääketieteen erityispätevyystoimikunta 2017–2020: puheenjohtaja Petteri Carlson, sihteeri Arja Burgos (arja.burgos(at)fimnet.fi), Sirpa Kamppikoski-Blomqvist, Hanna Nohynek, Jari Vainio, Heli Siikamäki, Marja-Leena Simonen.

Toimikunta kokoontuu tarvittaessa käsittelemään erityispätevyysanomuksia vähintään kaksi kertaa vuodessa. Toimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin, joka toimii anomusten vastaanottajana ja yhteyshenkilönä Lääkäriliittoon. Erityispätevyystoimikunta tekee esityksen erityispätevyyden myöntämisestä Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajalle.

8. Matkalääketieteen erityispätevyyden hakeminen ja myöntäminen liiton jäsenelle

Hakemus (word-dokumentti) erityispätevyyden saamiseksi toimitetaan Matkalääketieteen erityispätevyystoimikunnan sihteerille (Arja Burgos, arja.burgos(at)fimnet.fi). Hakemuksen tulee sisältää yhteenveto suoritetusta käytännön palvelusta ja teoreettisesta kurssimuotoisesta koulutuksesta. Hakemukseen tulee liittää nimikirjan ote ja/ tai työtodistukset, todistukset teoreettisesta kurssimuotoisesta koulutuksesta, selvitys suoritetusta erityispätevyyskuulustelusta ja mahdolliset muut selvitykset, joilla on merkitystä erityispätevyyttä arvioitaessa.

Erityispätevyyden myöntäminen edellyttää hakijalta Suomen Lääkäriliiton jäsenyyttä. Erityispätevyyden voi myöntää liiton varatoiminnanjohtaja erityispätevyystoimikunnan esityksestä. Erityispätevyyden myöntämisestä peritään Suomen Lääkäriliiton hallituksen päätöksen mukainen todistusmaksu. Päätöksen oikaisua, tiedon rekisteröintiä ja julkaisua koskevissa asioissa noudatetaan Lääkäriliiton antamia ohjeita.

Lääkäri käyttää saamastaan pätevyydestä nimitystä matkalääketieteen erityispätevyys. 

9. Siirtymäaika 9.6.2017-9.6.2020

Siirtymäaikana erityispätevyyttä voi hakea (hakemus word-dokumenttina) aiemman kokemuksen ja koulutuksen perusteella ilman tenttiä. Siirtymäaika on kolme (3) vuotta 9.6.2017-9.6.2020, siitä kun Lääkäriliiton hallitus on hyväksynyt erityispätevyysohjelman.

10. Esityksen tehneen työryhmän jäsenet 

David Livingstone -seuran matkajaoksen jäsenet Hanna Nohynek, Heli Siikamäki, Anu Kantele, Arja Burgos, Petteri Carlson, Suvi Timonen, Tinja Lääveri, Marja-Leena Simonen, Elina Erra, Paula Kohonen-Jalonen, Ari W. Sulin, Jari Vainio ja Kirsi Valtonen.

11. Ohjelmaehdotuksen käsittely erikoislääkäriyhdistyksissä

Tästä erityispätevyysohjelmasta pyrittiin saamaan lausunto seuraavilta tahoilta: Infektiolääkärit ry, Suomen yleislääkärit GPF ry, Työterveyslääkäriyhdistys ry. Ohjelmaa muokattiin saatujen lausuntojen pohjalta.

Viitteet:

  • Hill DR . Health problems in a large cohort of Americans traveling to developing countries. J Travel Med 2000 ; 7 : 259 – 266 .
  • Gezairy H. Travel epidemiology: WHO perspective. International Journal of Antimicrobial Agents 2003;21:86-88.
  • Lunetta, P. Injury deaths among Finnish residents travelling abroad, Int J Inj Contr Saf Promot. 2010 Sep;17(3):161-8
  • Tilastokeskus 2012: http://stat.fi/til/smat/2011/smat_2011_2012-05-30_tau_001_fi.html
  • WHO: Matkailijan terveysriskit: http://www.who.int/ith/precautions/en/
  • Steffen, R., Amitirigala, I. and Mutsch, M. (2008), Health Risks Among Travelers—Need for Regular Updates. Journal of Travel Medicine, 15: 145–146.
  • Liitsola, K. et al: Suomen hiv-strategia 2013–2016, THL 2012
  • Hansson ja Melkas, 2008: Matkailuterveysneuvonta ja -rokotukset osana kansanterveystyötä terveyskeskuksessa, http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1380226?cssType=text