Hyväksytty Lääkäriliiton hallituksessa 23.4.1998, päivitetty 3.7.2023.
ERITYISPÄTEVYYDEN KOULUTUSVAATIMUKSET – yleiset periaatteet ja kaikille yhteiset koulutusvaatimukset
Koulutuksen tavoitteet
Kivunhoitolääketieteen erityispätevyys on tarkoitettu erikoislääkäritutkinnon suorittaneille lääkäreille jatkokoulutukseksi. Lääketieteen osalta kaikki kliiniset erikoisalat tarjoavat mahdollisuuden erityispätevyyden hankkimiseen. Koulutukseen hyväksymisen edellytyksenä on myös, että lääkäri on Suomen Lääkäriliiton jäsen.
Kivunhoitolääketieteen erityispätevyyskoulutuksen tavoitteena on, että erikoislääkäri sen suoritettuaan
1) on perehtynyt sekä akuutin että kroonisen kivun hoidossa tarvittavaan teoreettiseen tietoon
2) kykenee itsenäisesti tutkimaan kipupotilaita halliten riittävän laajasti sekä vuorovaikutuksen kipupotilaan kanssa, että erotusdiagnostiikan, pohjautuen kliiniseen tutkimukseen sekä tarkoituksenmukaiseen lisätutkimusmetodien ja konsultaatioiden käyttöön
3) kykenee suunnittelemaan hoidon kokonaisuuden tuntien eri hoitomuotojen mahdollisuudet ja rajoitukset
4) pystyy toimimaan oman erikoisalansa edustajana monialaisessa kipuklinikkatyöryhmässä
5) pystyy toimimaan kivunhoidon asiantuntijana
6) kykenee kivunhoidon kehittämis-, opetus- ja tutkimustyöhön
Koulutuksen sisältö ja koulutuspaikat
Koulutus koostuu käytännön koulutuksesta, teoreettisesta kurssimuotoisesta koulutuksesta sekä erityispätevyyskuulustelusta.
Käytännön koulutuksen kesto on vähintään kaksi vuotta. Se tulee suorittaa pääsääntöisesti koulutusoikeudet saaneissa yksiköissä tai siten, että koulutusoikeuden saaneen yksikön erikoislääkäri, jolla on kivunhoitolääketieteen erityispätevyys, toimii muussa terveydenhuollon yksikössä tapahtuvan koulutuksen vastuuhenkilönä (tutorina). Yliopistosairaalan vastuulla olevaa koulutusta tulee olla vähintään kuusi kuukautta. Käytännön koulutuksesta enintään kuusi kuukautta voidaan suorittaa ulkomailla kipuklinikkapalveluna tai korvata kivun alueen tutkimustyöllä. Käytännön palvelujen osalta kunkin erityispätevyyskoulutukseen ilmoittautuneen opintosuunnitelma hyväksytään erityispätevyystoimikunnassa.
Käytännön koulutuksen aikana koulutettavan edellytetään saavan valmiudet tunnistaa ja hoitaa nosiseptiivista, neuropaattista, idiopaattista ja psykogeenista kipua. Koulutettavan tulee perehtyä myös muiden erikoisalojen tarjoamiin hoitomahdollisuuksiin niin, että hän tuntee näiden hoitomuotojen mahdollisuudet ja rajoitukset. Koulutuksen aikana koulutettavan pitää tutkia ja hoitaa ainakin 200 kipupotilasta ja ainakin puolella heistä tulisi kyseessä olla ensikäynti. Potilasmäärän karttumista seurataan lokikirjalla, jonka tarkastaa kouluttautujalle nimetty tutor.
Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus käsittää 50 tunnin laajuisen yleisosan ja 100 tunnin laajuisen oman erikoisalan mukaisen erityiskoulutuksen (hammaslääkäreillä teoriakoulutuksen jakautuma on 75 / 75 tuntia). Tätä koulutusta voi hankkia kotimaassa tai ulkomailla. Koulutusohjelmien aiheiden pitää oleellisilta osin liittyä kipuun. Teoreettiseksi koulutukseksi voidaan hyväksyä kipuun liittyvä vähintään kolmen tunnin mittainen koulutus ja enintään 15 tuntia/ koulutustapahtuma. Lisäksi edellytetään ainakin yhteen kansainväliseen kipukoulutustapahtumaan osallistumista. Koulutustapahtumista pitää olla osallistumistodistus sekä kopio koulutustilaisuuden ohjelmasta. Sopivaan teoreettiseen kolutukseen osallistumisesta neuvotellaan tutorin kanssa. Erityispätevyystoimikunta toimii sekä neuvonantajana että hyväksyjänä.
Erityispätevyyskuulustelu järjestetään vähintään kerran vuodessa valtakunnallisena kuulusteluna. Erityispätevyystoimikunta nimittää kuulustelijat. Kuulusteluun erikoislääkäri voi osallistua aikaisintaan viimeisen pätevöitymisvuotensa aikana. Tenttivaatimuksina ovat kaikille erikoisaloille yhteiset kirjat ja lehdet: lehdistä kaksi viimeistä vuosikertaa sekä kouluttautujan oman erikoisalan oppikirjat ja lehdet, jotka on mainittu erikoisalakohtaisissa ohjeissa. Lopputenttiä vastaavana voidaan hyväksyä EFICin EDPM (The European Diploma in Pain Medicine) kivunhoidon pätevyyden teoriatentti.
Koulutuksen sisältövaatimukset, jotka ovat yhteisiä kaikille erikoisaloille
Alla mainitut asiasisällöt tulee jokaisen kouluttautujan hallita ainakin teoreettisen kurssimuotoisen koulutuksen ja koulutusvaatimuksena olevan kirjallisuuden mahdollistamassa laajuudessa. Saavutetut käytännön taidot riippuvat pätevöityjän erikoisalasta: anestesiologia ja tehohoito, fysiatria, neurokirurgia, neurologia, psykiatria, yleislääketiede
Kivun luokittelu ja mekanismit
- luokittelu ja kivun perusmekanismit, kivun aihepiirin terminologia
- patofysiologia akuutista krooniseen
- plastisiteetti
- biopsykososiaalisena kysymyksenä
- psykosomatiikan viitekehyksessä
- ja psykiatriset erityiskysymykset
Kipu ja yhteiskunta
- epidemiologia, kansanterveydelliset ja – taloudelliset vaikutukset
- hoito- ja kuntoutusjärjestelmät, monialaisuuden ja hoitoketjujen periaatteet
- liittyvät sosiaaliset, taloudelliset ja oikeudelliset seikat
Kipupotilaan haastattelu, vuorovaikutus potilaan kanssa
- mittaaminen ja arviointimenetelmät
- psykososiaalinen arviointi vastaanottotilanteessa
Potilaan somaattinen tutkiminen
- tekeminen epäiltäessä neuropaattista kipua
- arviointi
- lisätutkimusten (neurofysiologiset, kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset) ja konsultaatioiden käyttö
Kipupotilaan hoito
- syynmukainen hoito
- perustuvan kivunhoidon periaatteet
- kivun lääkehoito, kipulääkeportaat
- kivun lääkehoito
- lääkehoito
- kivunhoitomenetelmät (stimulaatiohoidot, fysikaaliset hoidot, blokadit, onkologiset kivunhoitomahdollisuudet jne.)
- hoitomenetelmät (kivun hallinta, rentoutustekniikat, hypnoosi jne.)
- hoidon periaatteet
Monialainen ja moniammatillinen yhteistyö eri hoidonporrastustasoilla
Lisätietoa Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen nettisivuilta.
Lisätietoja
Ilmoittautumislomake pätevöitymisohjelmaan löytyy Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen nettisivulta. Kysymyksiin, jotka koskevat koulutusoikeuksien hakemista tai teoriakoulutuksen käyttökelpoisuutta kivunhoitolääketieteen erityispätevyyteen, vastaa erityispätevyystoimikunnan puheenjohtaja ylilääkäri Olavi Airaksinen (Fysiatrian osasto, KYS, Pl 1777, Kuopio, etunimi.sukunimi@pshyvinvointialue.fi )
Kuulustelussa vaadittava (erikoisalasta riippumatta) yhteinen kirjallisuus (kullakin alalla lisäksi oma vaadittava lisäkirjallisuus)
(viimeisimmät painokset)
Fishman, S, Ballantyne, J, Rathmell, J: Bonica´s Management of Pain. 4 th ed. Lippincott Williams and Wilkins, 2009
tai
McMahon S, Kolzenburg M (eds.): Walls and Melzack´s Textbook of Pain. 5th ed. Elsevier Churchill Livingstone, 2005.
Kalso E, Haanpää M, Vainio A: Kipu. 3. painos, Kustannus Oy Duodecim 4. painos 2018
Vainio A, Hietanen P: Palliatiivinen hoito. 2. painos, Kustannus Oy Duodecim 3 painos 2016.
Matikainen E, Aro T, Huunan-Seppälä A, Kivekäs J, Kujala S, Tola S: Toimintakyky. Arviointi ja kliininen käyttö. Kustannus Oy Duodecim 2018 (alakohtaisesti soveltuvin osin).
Partanen J, Falck B, Hasan J, Jäntti U, Salmi T, Tolonen U. Kliininen neurofysiologia. Kustannus Oy Duodecim 2006. Kappale 47
Esa Mervaala, Erika Haaksiluoto, Sari-Leena Himanen, Satu Jääskeläinen, Mika Kallio, Sampsa Vanhatalo
Kliininen neurofysiologia. 2019
Lehdet (tenttiä edeltävät kaksi viimeistä vuosikertaa):
Clinical Journal of Pain
European Journal of Pain
Pain
Käypä hoito-suositukset kivunhoidon osalta (www.kaypahoito.fi)
Lisätiedot
Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen kotisivuilta saa tietoa vastuuyhdistyksen toiminnasta.
Pätevöityjäksi ilmoittautuminen ja pätevyyden hakeminen tapahtuu kirjallisesti Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen hakulomakkeella.
Pätevöitymisestä kiinnostuneet voivat saada lisätietoja erityispätevyystoimikunnan puheejohtaja Olavi Airaksiselta: etunimi.sukunimi@pshyvinvointialue.fi ja erityispätevyystoimikunnan sihteeriltä Susanna Rapo-Pylköltä: etunimi.sukunimi@pp.fimnet.fi