Opiskelijalle

Opiskeluaikana voi olla melko vaikeaa löytää varsinaisia lääketieteen alan työtehtäviä kehitysmaista, koska monet järjestöt edellyttävät työntekijöiltään vankkaa työkokemusta. Toisaalta opiskeluaikana on hyvä kerätä kokemuksia muiltakin aloilta, onhan terveydenhuolto ja terveyden edistäminen suurelta osin moniammatillista työtä. Tähän on kerätty joitakin yleisimpiä tapoja päästä käsiksi kehitysyhteistyötehtäviin. Muitakin mahdollisuuksia varmasti on, ja tärkein neuvo onkin olla oma-aloitteinen itselleen sopivaa vaihtoehtoa etsiessä.

Ylioppilaskunnat

Monilla suomalaisten yliopistojen ylioppilaskunnilla sekä Suomen ylioppilaskuntien liitolla (SYL) on omia kehitysyhteistyöprojekteja, joissa opiskelijoilla on mahdollisuus tutustua kehitysyhteistyöhön poikkitieteellisesti. Projekteissa kotimaassa aktiivisesti toimineiden on aika ajoin mahdollista päästä hankkimaan kehitysmaakokemusta. Lisätietoja saa eri yliopistojen ylioppilaskunnista sekä Suomen ylioppilaskuntien liitosta.

IFMSA:n vaihto-ohjelmat ja projektit

www.ifmsa.org, on eri maiden lääketieteen opiskelijajärjestöjen kansainvälinen liitto. Sen pääasiallisina toimintamuotoina ovat harjoittelu- ja tutkimusvaihto sekä erilaiset terveydenedistämisprojektit.

Tyypillisimpiä IFMSA:n hankkeita ovat yleisiä elinolosuhteita ja terveystietoutta parantamaan pyrkivät projektit. Työtehtävät riippuvat omasta kokemuksesta vaihdellen kasvatus- ja koulutustyöstä orpokodeissa aina kliiniseen työhön pakolaisleirillä. Jokaiseen projektiin on oma hakuprosessinsa. Projektiin osallistuvan opiskelijan täytyy maksaa matkansa sekä vaihtelevan suuruinen osallistumismaksu, jolla katetaan asumis- ja ruokakustannukset.

Kehitysmaajäsenten määrän lisääntyessä on myös vaihto-ohjelmien kautta mahdollista päästä hankkimaan kehitysmaakokemusta. Näistä yleisempi on harjoitteluvaihto, joka vastaa suomalaisen opiskelusysteemin amanuenssuuria. Tutkimusvaihto on toistaiseksi vielä kehitysmaissa harvinaisempi mahdollisuus. Haku vaihto-ohjelmiin tapahtuu tammi-helmikuun vaihteessa, jolloin valtaosa paikoista jaetaan. Käyttämättä jääneitä paikkoja voi kysellä ympäri vuoden FiMSIC:n vaihtovirkailijoilta, kuitenkin riittävän ajoissa ennen suunniteltua vaihtoajankohtaa. Yhden vaihtokuukauden hinta Suomesta lähdettäessä on noin 180 euroa (vuoden 2008 hinta, kattaa asumisen ja ruuat), lisäksi opiskelijan on itse kustannettava matkakustannukset. Matkaraporttia vastaan tästä palautetaan 30 euroa.

Lisätietoja IFMSA:n projekteista löytyy osoitteesta www.ifmsa.org/projects. Voit tarvittaessa ottaa yhteyttä FiMSIC:n projektivirkailijoihin. Vaihto-ohjelmista ja vaihtokohteista saa tietoa FiMSIC:n vaihtovirkailijoilta. Osoitteesta www.fimsic.org löytyy perustietoutta ja vaihtovirkailijoiden yhteystiedot.

Global Health –kurssi

Loppuvaiheen opiskelijoille ja vastavalmistuneille lääkäreille tarkoitettu Global Health -kurssi keskittyy terveydenhuollon kansainvälisiin kysymyksiin. Kurssi koostuu noin kolmen viikon teoriaosuudesta ja kahden viikon kenttäjaksosta. Osallistujia otetaan sekä Suomesta että kurssin yhteistyömaista. Kurssin voi hyväksyttää LL-tutkintoon osana valinnaisia opintoja.

Muut kurssit

Helsingin yliopisto järjestää usean yhteistyötahon kanssa kehitysmaalääketieteen kurssin joka toinen vuosi. Kurssi pyritään järjestämään samanaikaisena etäluentosarjana Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa. Sen tavoitteena on toimia johdantona ja kiinnostuksen herättäjänä kehitysmaiden terveyskysymyksiin ja terveydenhuoltoon.

Tietoa ulkomailla järjestettävistä kursseista voi etsiä verkosta eri yliopistojen ja järjestöjen kotisivuilta, sekä kysellä kehitysmaakonkareilta vinkkejä. Opintoviikkojen saaminenkin voi olla mahdollista nykyisten yliopistojen vaihtoverkostojen kautta. Näissä kysymyksissä parhaiten osaavat auttaa tiedekuntien opintosihteerit. Joitakin kurssimahdollisuuksia on listattuna Global Health Councilin kotisivuilla sekä David Livingstone –seuran ja FiMSIC:n kotisivuilla.

Vapaaehtoisohjelmat

Eräs vaihtoehto hankkia työkokemusta ovat kansainväliset työleirit ja vapaaehtoisohjelma, joiden kesto voi olla parista viikosta vuoteen. Leireillä ja vapaaehtoisohjelmissa toimitaan yleensä erilaisten yleishyödyllisten hankkeiden parissa (esimerkiksi ympäristönsuojelu, naisten ja lasten oikeudet, kyläkehitys, erilaiset opetus- ja valistusprojektit). Työ tehdään ohjelmissa mukana olevien paikallisten kansalaisjärjestöjen kautta. Kohteita löytyy ympäri maailmaa, myös monista kehitysmaista. Eri mahdollisuuksista löytyy tietoa esimerkiksi internetistä:

Kehitysyhteistyön palvelukeskus KEPA: Etelän vapaaehtoisohjelma ETVO: www.etvo.fi
Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin nuorisovaihto: www.alli.fi
Kansainvälinen vapaaehtoistyö KVT: www.kvtfinland.org
Maailmanvaihto ICYE: maailmanvaihto.fi

Kansainväliset järjestöt

Monet kansainväliset järjestöt, kuten YK:n alajärjestöt (WHO, UNFPA, Family Health International), tarjoavat lääketieteen opiskelijoille harjoittelumahdollisuuksia organisaatioidensa sisällä. Monet näistä harjoittelupaikoista eivät suoranaisesti ole työtä kehitysmaissa, mutta ne tarjoavat kuitenkin mainion mahdollisuuden tutustua johonkin terveydenhuollon osa-alueeseen hieman tarkemmin, mikä puolestaan voi myöhemmässä vaiheessa olla arvokas lisä kokemuksien joukossa. Tietoja näistä vaihtoehdoista kannattaa lähteä etsimään kansainvälisten järjestöjen kotisivuilta tai järjestöjen Suomen toimistoista.

Tutkimusryhmät

Suomessa toimii muutamia tutkimusryhmiä, jotka tekevät erilaista terveystieteiden tutkimusta kehitysmaissa. Aika ajoin näihin ryhmiin etsitään uusia tutkijoita, joskus myös opiskelijoita. Ilmoittelu näistä on vaihtelevaa, kannattaa siis pitää silmänsä auki. Yksi mahdollisuus on myös ottaa selvää kyselemällä tutkimusryhmistä ja ottaa itse niihin yhteyttä. Vaikka tiedekunnassa ei varsinaisesti olisi tällaisia tutkimusryhmiä, saattaa kuitenkin olla mahdollista tehdä LL-tutkintoon kuuluvat syventävät opinnot jostakin kehitysmaita koskettavasta aiheesta. Tämä vaatii ehkä hieman enemmän oma-aloitteisuutta ja vaivannäköä kuin syventävät opinnot yleensä, mutta voi olla hyvinkin palkitsevaa ja opettavaista. Tällaisessa tapauksessa syventävien opintojen ohjaajia kannattaa kysellä isoimpien kliinisten alojen (kuten sisätaudit, lastentaudit, gynekologia, yleislääketiede) professoreilta ja opetushenkilökunnalta. Heiltä saattaa myös saada neuvoja aiheen valintaan, tai vinkkejä henkilöistä, jotka voisivat toimia syventävien ohjaajina. Kannattaa myös muistaa, että syventävät opinnot voi tarvittaessa valvoa myös toisessa tiedekunnassa työskentelevä henkilö. Hannu Vessarin alkuperäisen artikkelin päivittänyt 2007 Mari Sipilä, LL

Lisätietoja

Mari Sipilä: Opiskelijan kokemuksia (pdf)

FIMSIC

Rajaa opas

© Suomen Lääkäriliitto 2009