Sähköinen viestinvaihto potilas-lääkärisuhteessa

Lisätietoja

Lauri Vuorenkoski
Terveyspolitiikan asiantuntija
Puh. 09 3930816
ynhev.ihberaxbfxv@ynnxnevyvvggb.sv

Toiminnot

Potilaan ja lääkärin välinen sähköinen viestinvaihto on yhtä luottamuksellista tietoa kuin muukin lääkärin ammatissaan saama tieto, ja lääkäri on osaltaan vastuussa tiedon pysymisestä luottamuksellisena.


Sähköinen viestinvaihto potilas-lääkärisuhteessa (suositus)

Hyväksytty Suomen Lääkäriliiton hallituksessa 20.11.2014

Yleistä

Sähköisten tietoverkkojen käyttö on avannut uusia mahdollisuuksia potilaan hoitamiseksi välimatkasta riippumatta. Potilaiden sähköinen asiointi on osa nykyaikaista terveydenhuoltoa ja sisältää laajasti erilaisia tapoja, joilla potilas on yhteydessä terveydenhuoltoon tai käyttää terveyspalveluita. Tämä suositus käsittelee tietoteknisillä menetelmillä tapahtuvaa potilaan ja lääkärin välistä viestinvaihtoa.

Lääkärin vastuu hoidosta on sähköisiä viestinvaihtojärjestelmiä käytettäessä sama kuin hoitosuhteessa yleensäkin. Kuten muussakin vuorovaikutuksessa potilaan kanssa, lääkärin tulee varoa kaikkea väärinymmärtämistä eikä ammattikieltä tule käyttää tarpeettomasti. Potilas tulee ohjata henkilökohtaiselle vastaanotolle, jos se viestinvaihdon perusteella vaikuttaa tarpeelliselta. Potilaan kanssa tulee keskustella viestintämenetelmien käytöstä ja sopia yhdessä niistä tiedoista, joita sen avulla voidaan välittää. Henkilökohtaisesti tulee aina välittää sellainen hoitoon liittyvä tieto, jota voi olla vaikeaa ymmärtää, potilaan kannalta huonot uutiset tai muut tiedot, joiden antamisessa voidaan tarvita henkilökohtaista tukea. Näitä menetelmiä ei tule käyttää ainoana yhteydenpitotapana päivystys- tai hätätapauksissa.

Viestinvaihtoon liittyvistä tietosuojaongelmista

Potilaan ja lääkärin välinen sähköinen viestinvaihto on yhtä luottamuksellista tietoa kuin muukin lääkärin ammatissaan saama tieto, ja lääkäri on osaltaan vastuussa tiedon pysymisestä luottamuksellisena.

Lääkärin ja potilaan viestinvaihdossa tulee käyttää järjestelmiä, joissa on riittävän vahva salaus ja joissa osapuolet voidaan luotettavasti tunnistaa. Järjestelmän olisi hyvä tallentaa automaattisesti käyty viestinvaihto osaksi potilastietoja. Tällaisia järjestelmiä voi olla esimerkiksi potilaskertomusjärjestelmiin integroidut järjestelmät tai potilasportaalit. Sähköisestä viestinvaihdosta syntyy sairauskertomusmerkintä, jota on käsiteltävä samoin kuin mitä tahansa potilasasiakirjaa. Tällöin sitä tulee käsitellä potilasasiakirjojen käsittelyyn kuuluvien määräysten mukaisesti. Viestivaihdon tallentaminen lisää molempien osapuolten oikeudellista suojaa.

Terveydenhuollon toimintayksiköiden käytössä on yleensä suojaamaton sähköposti muuta kommunikaatiota varten. Tällaista sähköpostia käytettäessä toista osapuolta ei voida myöskään luotettavasti tunnistaa eikä ole varmuutta siitä, että viesti olisi tullut muuttumattomana perille. Tästä johtuen sähköpostia ei tule käyttää potilaan ja lääkärin välisessä viestinvaihdossa muuten kuin hallinnollisissa asioissa (kuten vastaanottoajan varaaminen). Sitä voidaan käyttää myös sellaisten yleisten ohjeiden antamiseen, joiden perusteella ei ole päätettävissä potilasta koskevia luottamuksellisia tietoja.

Potilaiden ja työntekijöiden opastaminen sähköiseen viestinvaihtoon

Toimintayksikön tulee laatia tai hyväksyä säännöt potilaan ja lääkärin välisestä sähköisestä viestinvaihdosta. Toimintayksikön johdon tulee huolehtia viestinvaihtojärjestelmän asianmukaisuudesta sekä siitä, että potilaita että työntekijöitä opastetaan järjestelmän oikeaan käyttöön.

Toimintayksikön on syytä ohjata sähköpostin kautta tapahtuvat potilaiden yhteydenotot toimintayksikön sähköpostiosoitteeseen, ei yksittäisen työntekijän sähköpostiin. Jos toimintayksikkö ilmoittaa internetsivuillaan organisaation sähköpostiosoitteen, tulee tässä yhteydessä informoida myös siitä, mihin sähköpostia voidaan käyttää ja sen käyttöön liittyvistä tietoturvaongelmista. Tässä yhteydessä tulee myös kertoa mahdollisesti käytössä olevasta suojatusta viestinvaihtojärjestelmästä.

Vaikka edellä mainittua opastusta olisikin, niin käytännössä potilaat lähettävät kuitenkin oma-aloitteisesti sähköpostitse myös erilaisia hoitosuhteeseen liittyviä viestejä. Näissä tilanteissa potilas on syytä ohjata käyttämään suojattua järjestelmää. Mikäli suojattua järjestelmää ei ole, sähköisen viestin tulee olla niin yleinen, että potilas ei ole tunnistettavissa. Sähköpostin tietoturvaongelmien takia lääkäri ei saa lähettää sähköpostissa mitään salassa pidettävää potilastietoa potilaalle itselleen tai muille tahoille.