Arkkiatri-nimitys juontuu kreikkalaisesta sanasta arkhiatros (arkhi-, yli-, pää,-; iatros, lääkäri), suomeksi lähinnä ylilääkäri tai lääkärikunnan esimies. Maininnat ensimmäisistä arkkiatreista löytyvät kolmelta viimeiseltä vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Arvonimen saivat usein hallitsijoiden
henkilääkärit Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa. Ensimmäinen nimeltä tunnettu arkkiatri oli kreikkalainen Krateros toisen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Rooman valtakunnassa keisarien henkilääkäreillä oli säännönmukaisesti arkkiatrin arvonimi. Hovilääkäreistä käytettiin nimitystä archiatri palatini (keisarin palatsiin kuuluvat). Myöhemmin myös esimerkiksi kaupunkiyhdyskuntien ylilääkäreille ja lääketieteen opettajille myönnettiin arvonimeä archiatri populares (kansan parissa toimivat). Roomassa järjestelmä kehittyi lopulta niin, että kullakin sen 14 hallintoalueella toimi yksi, kansalaisten valitsema arkkiatri. Joissain tapauksissa keisari vahvisti nimityksen. Arkkiatrikunta valvoi lääkärien toimintaa ja sille oli annettu rikkomusten sattuessa rankaisuoikeus. Arkkiatrin tuli kouluttaa alueensa lääkäreitä ja antaa itse lääkärinpalveluja ilman korvausta. Rooman valtakunnasta arkkiatrin arvonimi siirtyi muualle Eurooppaan frankkien ja goottien mukana. Uuden ajan alussa Ranskan kuninkaan ensimmäisellä henkilääkärillä oli arkkiatrin arvonimi. Englannissa sitä käyttivät kuninkaan lääkäri ja myöhemmin lääketieteellisten korkeakoulujen dekaanit. Nimitys kulkeutui myös Venäjälle ja sitä kautta se tuli 1600-luvulla Ruotsi-Suomeen. Ruotsin kuningas Kaarle IX kutsui vuonna 1609 henkilääkärikseen saksalaissyntyisen Kasper Fidlerin, joka oli aikaisemmin toiminut Venäjän tsaarin henkilääkärinä ja saanut siellä arkkiatrin arvonimen. Ruotsiin siirryttyään Fidler käytti arvonimeä edelleen. Hovin henkilääkärit ja muut Tukholmassa toimineet lääkärit perustivat vuonna 1663 ammattikuntansa etuja valvomaan yhdistyksen, jonka nimeksi tuli Collegium medicorum. Siitä muodostui myöhemmin Collegium medicum, Ruotsi-Suomen lääkintätoimen keskushallitus, joka johti myös Suomen terveydenhuoltoa vuoteen 1809 asti. Collegiumin esimieheksi määrätty lääkäri sai arkkiatrin arvon, ellei hänellä ollut sitä ennestään. Joillakin kuninkailla saattoi olla henkilääkäreinä jopa neljäkin arkkiatria. Lisäksi arvonimeä alettiin myöntää myös yliopiston professoreille. Näin valtakunnassa oli yleensä samanaikaisesti useita arkkiatreja. Kaiken kaikkiaan Ruotsissa oli noin 250 vuoden aikana 36 arkkiatria. Suurin osa heistä oli hallitsijoiden henkilääkäreitä tai valtakuntaa ansiokkaasti palvelleita sotilaslääkäreitä. Toisen merkittävän ryhmän muodostivat Collegium medicumin esimiehet ja Sundhetskollegiumin puheenjohtajat. Lisäksi arvonimen saajien joukossa oli muutama etevä, hovipiiriä lähellä ollut tiedemies.
Arkkiatrien historia
Antiikin arkkiatrit
Ruotsi-Suomen arkkiatrit
