01.08.2010

 Lääkäriliitto   Lääkärin etiikka   Koulutus   Tutkimus   Kansainvälinen toiminta  Tiedotteet ja julkaisut  

Etusivu > Lääkäriliitto > Liiton historia

Suomen Lääkäriliiton historiaa

Suomen Lääkäriliitto perustettiin 28.2.1910. Liiton tavoitteena on alusta alkaen ollut yhdistää koko maan lääkärikunta valvomaan etujaan, kehittämään maamme terveydenhuoltoa sekä vaalimaan eettisiä periaatteita ja kollegiaalisuutta. Tänä päivänä Lääkäriliitto tunnetaan voimakkaana ammattijärjestönä ja terveyspoliittisena vaikuttajana. Juhlavuotenaan liitto haluaa korostaa lääkintäetiikan merkitystä julkaisemalla uuden Lääkärin etiikka –kirjan, joka jaetaan kaikille jäsenille.

Liittoa vuonna 1910 perustettaessa oli maassamme runsaat 500 lääkäriä. Ammattikunnan asemassa ja toimeentulossa oli monia ongelmia: palkkiotaksat olivat vanhentuneita tai niitä ei ollut lainkaan, lääkäri saatettiin mielivaltaisesti irtisanoa virastaan eikä sosiaaliturvaa ollut järjestetty.

Lääkäriliiton syntyyn johtaneet sanat lausuttiin Finska Läkaresällskapetin kokouksessa syyskuussa 1909. Piirilääkäri Alfred Theodor Ehrström ehdotti lääkärien yhtyvän yhteiseksi liitoksi, jonka tehtävänä olisi vahvistaa lääkärien taloudellista ja yhteiskunnallista asemaa. Ehdotus sai kokouksen yksimielisen kannatuksen ja professori Max Oker-Blom, sittemmin Lääkäriliiton ensimmäinen puheenjohtaja, täydensi sitä toivomalla, että uudesta liitosta muodostuisi lääkärinammatin sydän ja omatunto.

Tarve yhteisen järjestön perustamiselle oli suuri – sitä osoittaa se, että ammattikunnasta noin 95 % heti liittyi Lääkäriliittoon. Järjestäytymisaste on 90 vuoden ajan pysynyt suunnilleen samalla tasolla – harvan muun ammattikunnan voidaan sanoa kokonaisuudessaan kuuluvaan yhteen liittoon.

Terveyspalveluja rakentamassa

Lääkäriliitto on koko olemassaolonsa ajan ollut aktiivisesti mukana terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisessä. Aloitteellisuutensa ja laaja-alaisen asiantuntemuksensa vuoksi liitto saavutti jo varhain arvostetun aseman tässä kehitystyössä.

Alkuvuosikymmenten keskeisiä kysymyksiä oli maaseutuväestön terveydenhuollon kohentaminen ja samalla kunnanlääkärien aseman vahvistaminen. Liittoa perustettaessa maaseudun terveydenhuollosta vastasi runsaat 100 kunnanlääkäriä, joiden työsuhde ja toimeentulo oli usein epävarmalla pohjalla. Liiton vaatimus kunnanlääkärin virkojen perustamisesta kaikkiin kuntiin saatiin toteutetuksi vasta 1940-luvulla.

1900-luvun alussa sairaaloita oli vähän ja niistäkin monet huonokuntoisia. Suurella osalla maaseutuväestöä ei ollut mahdollisuuksia sairaalahoitoon ja varsinkin lapsia kuoli paljon hoidon puutteeseen. Lääkäriliiton asiantuntijat laativat 1920- ja 1930-luvuilla sairaalalaitoksen kehittämisestä suunnitelmia, joissa pyrittiin keskeisten erikoisalojen palvelujen tarpeen kattamiseen sekä alueelliseen tasa-arvoisuuteen. Suurina haasteina pidettiin mm. tuberkuloosin, mielisairauksien ja sukupuolitautien hoitoa.

Sotien menetysten jälkeen väestön kasvuun ja kansalaisten terveydentilan kohentamiseen alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Lääkärit ymmärsivät, ettei sairauksien hoito riitä, vaan on korostettava terveyskasvatusta sekä sosiaalisten ongelmien korjaamista. 1940-luvulla Suomeen rakennettiin lasten ja äitien terveydentilaa merkittävästi parantanut neuvolajärjestelmä.

1950-luvulla Lääkäriliitto oli aktiivisesti mukana sairaalalakien luomisessa ja keskussairaalajärjestelmän suunnittelussa. Liitto tähdensi, ettei sairaalahoitoa ja avohoitoa saisi eriyttää hallinnollisesti toisistaan. Liitto piti perusterveydenhuoltoa tärkeänä ja ehdotti myöhemmin yleislääketieteen professuurien perustamista lääketieteellisiin tiedekuntiin.

1960-luvulla terveyspolitiikkaa alettiin yhä yleisemmin arvostella sen sairaalakeskeisyydestä. Sairaalat veivät kasvavan osan terveydenhuollon määrärahoista ja työvoimasta. Lääkäriliitto muistutti, että ennalta ehkäisy on edullisin tapa hoitaa terveysongelmia. Liiton kampanjoissa vastustettiin tupakointia ja huumeiden käyttöä sekä pyrittiin edistämään liikuntaa ja liikenneturvallisuutta.

Lääkärien ja potilaiden asialla

1970-luvun alussa voimaan tullut kansanterveyslaki toi kuntiin terveyskeskukset, joiden toiminta ei kaikilta osin vastannut liiton tavoitteita. Entisten kunnanlääkärien työ muuttui pakkotahtiseksi, sen arvostus laski ja palkkataso romahti. Viime vuosina nämä ongelmat on kuitenkin saatu suurelta osin korjatuksi omalääkärijärjestelmän tuloksena. Lääkäriliitto on ollut alusta alkaen mukana ideoimassa ja toteuttamassa lääkärien väestövastuuseen perustuvaa toimintatapaa, joka on parantanut palvelujen laatua ja lääkärintyön mielekkyyttä terveyskeskuksissa.

Yleisen potilasvakuutuksen perustaminen maahamme 1980-luvulla sai alkunsa liiton aloitteesta. Suomessa säädettiin ensimmäisenä maana maailmassa potilaan oikeuksia koskeva laki vuonna 1992 – nämä periaatteet Suomen Lääkäriliitto halusi saattaa kaikkien maiden lääkärien tietoon viemällä Maailman lääkäriliiton hyväksyttäväksi potilaan oikeuksia koskevan julkilausuman.

Lääkäriliitto on jäsentensä edunvalvoja, mutta yhtä tärkeä tavoite liiton toiminnassa on potilaiden asioiden ajaminen. Lääkärit ovat halunneet liittonsa välityksellä tarjota laajan asiantuntemuksensa suomalaisen terveydenhuollon kehittämiseen. Suurinta tyydytystä lääkäreille tuottaa työ potilaiden parhaaksi – niin yksittäisen potilaan kuin koko väestönkin terveyden hyväksi.

Uusien haasteiden edessä

Lääkärimäärä on lähes 20-kertaistunut liiton perustamisesta, mutta myös terveydenhuoltoon kohdistetut odotukset ja toiveet ovat kasvaneet. 1910-luvun Suomessa oli vain yksi työikäinen lääkäri 7500 asukasta kohden ja silti kilpailu viroista oli usein kovaa. Tänään maassamme on yksi lääkäri noin 300 asukasta kohden ja silti puhutaan lääkäripulasta.

Lääkäriliitto katsoo, että lääkärimäärän tulee vastata väestön terveyspalvelujen tarvetta, samalla kun pyritään turvaamaan ammattikunnan työllisyys ja toimeentulo. Työolot on järjestettävä niin, etteivät päivystysrasite tai työn kuormittavuus muodostu liian raskaiksi.

Suomen terveydenhuolto on maailman huipputasoa ja lääketieteellisen koulutuksemme laatua arvostetaan. Kattava perusterveydenhuoltomme neuvolajärjestelmineen on ollut mallina monelle muulle maalle. Kaikilla on oikeus terveyden- ja sairaanhoitoon. Voimavarojen puutteen takia hoitoa joutuu kuitenkin usein odottamaan, leikkausjonot ovat pitkät ja vastaanotot ruuhkautuneita.

Liiton viettäessä 90-vuotisjuhliaan Suomessa nautitaan voimakkaasta taloudellisesta kasvusta. Terveydenhuollon tulevaisuudessa näkyy kuitenkin monta uhkaa. Kansa vanhenee, suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, hoidon tarve kasvaa. Hyvin koulutettu väestö on tottunut vaatimaan laadukkaita ja yksilöllisiä palveluja. Verovaroin rahoitettu ja kuntien toteuttama terveydenhuolto on ylivoimaiselta näyttävien haasteiden edessä. Lääkäriliitossa on katsottu rohkeasti tulevaisuuteen ja tarjottu päättäjille mallia myös terveyspalvelujen rahoitusongelmien ratkaisuksi.

Lääketieteellinen tieto ja taito lisääntyvät nopeasti. Sairaudet voidaan löytää, hoitaa ja ehkäistä yhä tehokkaammin. Huimasti kehittyvä hoitoteknologia tuo kuitenkin mukanaan uusia eettisiä kysymyksiä. Miten pitkälle voidaan puuttua elämän luonnolliseen kulkuun? Miten paljon ihmisen on hyvä tietää omista ja tulevien sukupolvien terveysriskeistä? Miten turvataan se, ettei lisääntyvä tietomäärä johda syrjintään ja eriarvoisuuteen yhteiskunnassa?

Lääkärin työ muuttuu, mutta sen eettinen perusta säilyy. Hänen velvollisuutenaan on edistää terveyttä, parantaa sairaita ja lievittää kärsimystä. Lääkärin keskeisiä periaatteita ovat ihmisyyden kunnioittaminen sekä jatkuva pyrkimys työnsä laadun parantamiseen ja ammattitaitonsa kehittämiseen. Ne pysyvät lääkärin ammatin kulmakivinä myös alkavalla vuosituhannella.

Palaute | Osoitteenmuutokset | Sivukartta | Jäsenet | Toimittajat

© Suomen Lääkäriliitto, 1998-2010