Suomen kehitysyhteistyö
Sosiaali- ja terveysalan kehitysyhteistyö perustuu Suomen kehityspolitiikan yleisiin linjauksiin. Valtioneuvoston vuonna 2007 vahvistama kehityspoliittinen ohjelma painottaa sitoutumista YK:n vuosituhatjulistuksen arvoihin ja päämääriin sekä kestävän kehityksen edistämistä.
Suomi on muiden valtioiden kanssa sitoutunut toteuttamaan YK:n vuosituhatjulistuksessa asetetut tavoitteet vuoteen 2015 mennessä. Kehitystavoitteiden keskeisenä ajatuksena on köyhyyden vähentäminen. Kehityspäämäärien toimeenpanossa Suomi pyrkii edistämään helposti syrjäytyvien ryhmien, kuten lasten ja vammaisten sekä alkuperäiskansojen oikeuksia ja tasavertaisia osallistumismahdollisuuksia.
Vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärät liittyvät tiiviisti toisiinsa. Lapsikuolleisuutta ei voi vähentää, ellei panosteta naisten aseman parantamiseen ja varsinkin tyttöjen koulutukseen. Äitien terveydentilan parantaminen on riippuvainen sukupuolten tasa-arvon edistämisestä, köyhyyden vähentämisestä ja tartuntatautien vastaisesta taistelusta. Hiv/aids-epidemian pysäyttämisen tulokset vaikuttavat kaikkien kehityspäämäärien saavuttamiseen. Sekä hiv/aids että sukupuolten välinen tasa-arvo ovat Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa perusteemoja, jotka tulee huomioida kaikessa toiminnassa.
Toimintakanavat
Suomi osallistuu aktiivisesti terveysalan kansainväliseen yhteistyöhön. Tärkeimmät toimintakanavat ovat kahdenvälinen yhteistyö, monenkeskinen yhteistyö (YK-järjestöt sekä kansainväliset kehitysrahoituslaitokset), humanitaarinen apu sekä kansainväliset järjestöt ja kansalaisjärjestöt.
Kahdenvälisissä yhteistyöhankkeissa eli bilateraalihankkeissa Suomi rahoittaa terveyssektorin toimintaa kohdemaiden kanssa solmittujen yhteistyösopimusten puitteissa. Niillä pyritään tukemaan integroidusti laajemman alueen tai koko terveyssektorin kattavia hankkeita eikä niinkään vertikaalisia kapean osa-alueen hankkeita. Hankkeiden toteuttajana on yleensä yhteistyömaan terveysministeriö. Tukipalvelut (asiantuntijat ja hankehallinnon) hankkeisiin toimittaa usein konsulttiyritys.
Suomella on kahdeksan pitkäaikaista kumppanimaata, joista viisi sijaitsee Afrikassa (Etiopia, Kenia, Mosambik, Sambia ja Tansania), kaksi Aasiassa (Nepal ja Vietnam) sekä Nicaragua Latinalaisessa Amerikassa. Muita yhteistyömaita ovat väkivaltaisista kriiseistä toipuvat Afganistan, Bosnia-Hertsegovina, Kosovo, Sudan ja palestiinalaisalueet sekä nk. määräaikaisen yhteistyön maat eli Etelä-Afrikka, Indonesia, Pakistan ja Sri Lanka UM:n rahoittama kansalaisjärjestötoiminta terveyssektorilla on vilkasta. Monet suomalaiset kansalaisjärjestöt toimivat pitkäjänteisesti terveys- ja sosiaalisektorilla hyvinkin vaativissa olosuhteissa. Kansalaisjärjestöt rekrytoivat itse omat asiantuntijansa.
Monenkeskinen yhteistyö tarkoittaa kansainvälisten järjestöjen kuten YK-järjestöjen (esim. UNDP, UNFPA ja UNICEF), Maailmanpankin ja WHO:n tukemista Suomen kehitysyhteistyövaroista. Lääkärit työskentelevät järjestöjen päämajoissa, alueellisissa sihteeristöissä, maatoimistoissa tai kenttätehtävissä järjestöjen rahoittamissa terveyshankkeissa. WHO:n normatiivinen rooli on yhä tärkeämpi kansainvälisissä terveysaloitteissa.
Sijoittaminen terveyteen kannattaa
Sijoittaminen terveyteen maksaa itsensä takaisin monikertaisesti ihmisten hyvinvoinnin ja talouskasvun kautta. Köyhyyden vähentämisessä apu tulee suunnata varsinkin sairauksien ennaltaehkäisyyn.
Hyvä terveys on ihmisoikeus, mutta samalla tärkeä tekijä köyhyyden vähentämisessä. Nälän ja köyhyyden aiheuttamien tautien, kuten ripulin, hengitystietulehduksien, malarian ja tuberkuloosin ehkäisy edellyttävät laajoja toimia terveydenhuollon lisäksi myös muilta yhteiskunnan sektoreilta.
Työturvallisuutta ja työterveydenhuoltoa kehittämällä voidaan edistää samalla kertaa yritystoimintaa ja ihmisten hyvinvointia. Yhteisöpohjainen kuntoutus on halpa ja kestävä keino saada vammautuneet ihmiset mukaan yhteiskuntansa kehittämiseen. Suomi pyrkii myös kehitysmaissa edistämään esteettömyyttä, jotta vammaiset kansalaiset pystyvät tuottavaan työhön ja itsenäiseen elämään. Suomi korostaa kehitysmaiden omien peruspalvelu-, sosiaaliturva- ja työmarkkinajärjestelmien kehittämistä.
Kehitysyhteistyö on osa kehityspolitiikkaa
Vuonna 2007 Suomi käytti kehitysyhteistyöhön yhteensä 711 miljoonaa euroa, mikä vastaa noin 0,4 % bruttokansantulosta. Suomi on sitoutunut varmistamaan kehitysyhteistyön määrärahakehityksen kohti YK:n asettamaa tavoitetta 0,7 prosenttia bruttokansantulosta. EU:ssa Suomi on sitoutunut Eurooppa-neuvoston vuonna 2005 tekemään aikatauluun saavuttaa 0,51 % BKT-taso vuoteen 2010 ja 0,7 % tavoite vuoteen 2015 mennessä.
Ulkoasiainministeriössä kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön kokonaissuunnittelusta, seurannasta ja laadun valvonnasta vastaa kehityspoliittinen osasto, joka myös hoitaa monenvälistä, mm. YK-järjestöjen ja EU:n kautta toteutettavaa kehitysyhteistyötä. Osastolla on seitsemän yksikköä (ks. luettelo alla) Kahdenvälisen kehitysyhteistyön toteutus on ministeriön alueosastojen ja ulkomaanedustustojen tehtävä.
Lisätietoja
Kehityspoliittinen osasto KEO-01@formin.fi
- Yleisen kehityspol. ja suunnittelun yksikkö KEO-10@formin.fi
- Toimialapolitiikan yksikkö KEO-20@formin.fi
- Kansalaisjärjestöyksikkö KEO-30@formin.fi
- YK:n kehityskysymysten yksikkö KEO-40@formin.fi
- Kehitysrahoituslaitosten yksikkö KEO-50@formin.fi
- Kansainvälisen ympäristöpolitiikan yksikkö KEO-60@formin.fi
- Humanitaarisen avun yksikkö KEO-70@formin.fi
- Kehitysviestintä VKO-20@formin.fi
PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Katajanokanlaituri 3
Puh. (09) 160 05 tai 578 15
www.formin.fi
www.global.finland.fi
Rajaa opas
© Suomen Lääkäriliitto 2009