Tulevaisuuden terveydenhuolto rakentuu nykyjärjestelmän arvostetuille vahvuuksille
Tulevaisuuden terveydenhuolto rakentuu nykyjärjestelmän arvostetuille vahvuuksille, joita ovat palvelujärjestelmän tehokkuus- ja tasa-arvotavoite sekä sen parlamentaarinen ja paikallisdemokraattinen ohjaus. Toiseksi järjestelmä integroi eri toimintonsa potilaan asian ympärille ja samalla luopuu laitos- ja ammattikuntakeskeisyydestään. Kolmanneksi se rakentaa luontevat yhteydet siihen viralliseen päätöksentekoon ja kansalaisten vapaaehtoiseen yhteistyöhön, jolla tuetaan terveyden edistämistä eli kansalaisten terveitä valintoja jokapäiväisessä elämässään.
Hoidon rajat ja välttämättömät prioriteetit määritellään terveydenhuollon lainsäädännössä. Priorisoinnin perustaksi sovelletaan kunkin hoitomuodon todennäköistä kykyä tuottaa potilaalle terveyshyötyä. Kustannusvaikutukseltaan vähäisen hoidon rajan määrittelyyn sovelletaan kansantalouden kulloistakin kantokykyä ja vaihtoehtoiskustannusten arviointia. Näiden asioiden avoimella demokraattisella käsittelyllä pienennetään lääketieteen juridisoitumispaineita.
Perustuslain hengessä koko toiminnan runko on alueellisesti ja sosio-ekonomisesti ketään syrjimätön universaalijärjestelmä. Kansalaisten epätasa-arvoa, erilaista kikkailua ja toiminnan osaoptimointia lisäävä monikanavainen rahoitusjärjestelmä puretaan. Yksityinen ja kolmanteen sektoriin perustuvat, liikkeenjohdollisin periaattein toimivat palvelujärjestelmät täydentävät julkista potilaslähtöisten vaihtoehtojen tarjoajina ja julkisesti rahoitettujen palveluiden alihankkijoina. Näissä palvelusopimuksissa määritellään nykyistä selvemmin tuottajan laadullinen vastuu.
Palveluiden järjestämisestä vastaa edelleen alueellinen, integroitu yhteenliittymä, jonka asukaspohjan on oltava riittävän suuri (n. 250 000 asukasta) taloudellisen riskin kantamiseksi. Kuntien itsenäisyyttä ei ole tarvis uhrata näiden muodostamisessa, sillä ne toimivat väestönsä vakuuttajina yhteenliittymissä. Byrokratiaa lisäävästä palvelukohtaisesta laskutuksesta luovutaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen toiminnallisesta ja kattavasta yhdistämisestä päätetään vasta sen jälkeen, kun on saatu riittävästi luotettavaa tietoa tämän konseptin toimivuudesta monista jo käynnissä olevista hankkeista.
Siinä missä poliittinen ohjaus painottaa oikeudenmukaisuusnäkökohtaa, eli rahoitus- ja palvelujakauman tasa-arvoisuutta, palveluita tuottavat organisaatiot keskittyvät kohdentavan ja toteuttavan tehokkuuden tavoitteisiin. Niiden valtuustot riittävät ilmaisemaan organisaatioiden omistajien tahdon, ja tuottajaorganisaatioiden hallitusten poliittisuutta voidaan haitatta vähentää. Hallituksissa tarvitaan henkilöjohtamisen, ekonomian, menetelmäarvioinnin, laskentatoimen, tietotekniikan, säädösten ja kansainvälisten ratkaisujen asiantuntijuutta. Myös organisaatioiden johtajien puoluepoliittiset nimitykset joutavat historiaan piilokorruption yhtenä muotona.
Toiminnan johtamista kehitetään tavoitteellisesti. Talouden tarkka ja tehokas hoitaminen ei hyödy suuremmin pelkästä liiketaloudellisesta osaamisesta tilanteessa, jossa sekä toiminnan tuottama hyödyke että asiakkuus ovat pitkälti tulkinnanvaraisia. Oma asiantuntijuus on asiantuntijaorganisaation johtajan vahvin avu. Koska noin 70 prosenttia terveydenhuollon koko voimavarakulutuksesta liittyy lääketieteelliseen, siis potilaskohtaiseen päätöksentekoon, lääkärikunta, jolle lainsäädäntö aina tämän tehtävän vastuuttaa, ei voi jättäytyä sivuun toiminnan johtamistehtävistä. Johtamiskoulutusohjelmien tulee laajentua asteittain ja ulottua ylätasolla käsittelemään terveydenhuoltoa hyvinvointiyhteiskunnan kansantalouden näkökulmasta.
Johtamisen tärkein tiedollinen tuki tislataan asteittain rakentuvasta elektronisesta, elinikäisestä terveyskertomuksesta, jota tuetaan nykyaikaisen laskentatoimen monilla sovelluksilla. Toiminnan ohjauksessa kansallisen ja kansainvälisen vertaiskehittymisen painoarvo kasvaa nopeasti.
Martti Kekomäki, emeritusprofessori
Kuva: Heidi Emmes