Lääkärilakot

Lääkärien taloudellisen aseman puolustaminen on liiton keskeinen tavoite, mutta se ei ole aina onnistunut selkkauksitta. Alusta alkaen liitolta vaadittiin toimia erityisesti apulaislääkärien heikon ansiotason kohentamiseksi. Vuonna 1946 liitto julisti hakukieltoon sairaaloiden palkalliset ja vielä tuolloin käytössä olleet palkattomat virat. Vuonna 1952 kiistat johtivat apulaislääkärien joukkoirtisanoutumiseen, mitä pidetään ensimmäisenä akateemisena työtaisteluna.

1960-luvun lopulla alkanut tulopolitiikan kausi toi keskitetyt työmarkkinaratkaisut. Niissä noudatettu solidaarinen palkkapolkkapolitiikka merkitsi lääkärien samoin kuin monien muiden ylempien toimi-henkilöiden reaaliansiotason laskua. Seurauksena oli näiden ammattiryhmien edunvalvonnan aktivoi-tuminen ja lakkovalmistelujen aloittaminen.

Lääkäriliiton työtaisteluorganisaatiota rakennettiin määrätietoisesti 1980-luvulla. Paikallisosastot saivat siinä tärkeän roolin. Vuoden 1983 sopimusneuvotteluissa liitto joutui antamaan lakkovaroituksen, mutta työtaistelulta vältyttiin.

Kevään 1984 neuvottelujen tavoitteena oli lääkärien palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaaminen. Neuvottelujen kariuduttua lääkärilakko alkoi huhtikuussa. Työtaistelu laajeni kolmessa vaiheessa niin, että lopulta 5000 kaikkiaan 6500:sta kunnallisella alalla toimivasta lääkäristä oli lakossa. Suojelutyöllä turvattiin kiireellisen avun tarpeessa olevien potilaiden hoito. Toukokuussa syntyi sopimusratkaisu, jonka tasoa pidettiin liitossa tyydyttävänä.

Toisen suuren työtaistelun liitto kävi keväällä 2001. Kyse oli paitsi heikon palkkakehityksen muuttamisesta myös lääkärikunnan reaktiosta koko terveydenhuollon syvenevään kriisiin. Liitto vaati lisää rahaa potilaiden hoitoon sekä lääkärien työolosuhteiden korjaamiseen.

Maaliskuussa 2001 alkanut työtaistelu kesti ennätykselliset viisi kuukautta. Se toteutettiin valtakunnallisena täsmälakkona, jonka piirissä olivat vuorotellen eri erikoisalat. Elokuussa päästiin sopimukseen, joka nosti lääkärien palkkoja kahden vuoden aikana keskimäärin 11,1 prosentilla.

Lääkärilakon ansiosta terveydenhuollon resurssipula ja hoitojonot nousivat julkiseen keskusteluun. Valtioneuvosto asetti samana syksynä kansallisen terveysprojektin pohtimaan terveydenhuollon turvaamista tulevaisuudessa.